1980

Tyyliltään 1980-luku oli useiden tyylien ja niiden sekoitusten aikakautta. Pukeutuminen ja tyyli määräytyi täysin sen mukaan, mihin ryhmään halusi kuulua. 1980-luvun alku oli tyylillisesti punk- tai Suomessa myös teddyboy- kulttuurien sävyttämää. Punk-kulttuuriin kuului olennaisena osana pukeutuminen mustiin nahkavaatteisiin, jotka oli ääritapauksissa koristeltu jopa sadoin kromatuin teräsniitein, hiustyylin saattaesa olla mahdollsimman äärimmäinen, esim. joko kalju tai hiuslakalla kohotettu ja muotoiltu räikeästi värjätty tukka. Muodissa oli stretch-, kivipestyt tai rei’itetyt farkut. 1980-luvun puolivälistä eteenpäin yleistyi miesten tyyleissä mm. Boy Georgen kaltaisten pop-tähtien lanseeraama ”sekasukupuolisuus”, jonka edustajien sukupuolta oli joskus hyvinkin vaikea määritellä pelkästään ulkonäön perusteella. Oli myös rentoa vaatetta, värikkäät t-paidat, collegepaidat ja lenkkarit jalassa.

1970

kuvassa Donny ja Marie Osmond

70-luku oli räväköiden tyylien kulta-aikaa. 1960-luvulla alkanut hippiliike vaikutti vahvasti 70-luvun muotiin. Leveät lahkeet, tolppakorot, pitkät hameet, värikkäät, psykedeelisetkin vaatteet ja kuvioinnit, toisaalta graafiset linjat ja naisten androgyyni look – 70-luvulla oli kaikkea! Myös suvaitsevaisuus näkyi muodissa. Jos pitkä ei kiinnostanut, pukeutuminen niukkaakin niukempaan mikroasuun oli täysin sallittua. Vaikka vuosikymmenen lopulla leveät lahkeet hävisivät muodista, ne olivat silti pitkään suositut. Sekä naisilla, että miehillä. Naisilla oli korkeat korot ja jopa miehillä tolppakorot. Miehillä oli muotia pitkä tukka ja pulisongit. Hiusten värjääminen sai suosioo.

1960

Muodin yleisilme 1960-luvulla oli huomattavasti nuorekkaampi kuin edellisellä vuosikymmenellä. Naisellisen eleganssin korvasi siro tyttömäisyys. Siluetti oli lyhyt, joko suora kevyesti vartaloa myötäilevä tai loivasti alas levenevä. Lyhyiden hameiden luomaa hätkähdyttävää vaikutelmaa tasapainottivat usein peittävät sukkahousut tai polvisukat, joita käyttivät pikkutyttöjen ohella myös isommat tytöt. Saappaat tulivat muotiin, sekä pohjepituisina että pitkävartisina versioina, ja housupuku hyväksyttiin vähitellen katuasuksi. Valkoisen, beigen ja mustan rinnalla suosiossa olivat kirkkaat värit sekä kullan- ja hopeanhohtoiset kankaat. Väriyhdistelmät olivat entistä vapaampia ja vaihtelevampia. Miehillä puvuissa yleislinja oli solakka, ja hartialinja luonnollinen. Housun lahkeet ja takin kauluskäänteet olivat kapeahkot. Takki saattoi olla myös kaulukseton tai pystykauluksin varustettu. Vuosikymmenen suosikkipäähine oli lippalakki, jonka reipas nuorimies saattoi yhdistää poolopaitaan ja vakosamettitakkiin. Kengät olivat ohutpohjaisia ja linjakkaita.

1950

Ankaran sota-ajan jälkeen tuntui sukupuolten perinteinen roolijako houkuttelevan tutulta ja turvalliselta. 1950-luvun muodin avainsana olikin naisellisuus. Pohjepituiset hameet olivat joko kynämäisen kapeita tai kellomaisen leveitä, vyötärö oli korostetun kapea, miehusta tyköistuva ja povea korostava. Tavoiteltu tiimalasisiluetti saavutettiin korsetilla ja topatuilla rintaliiveillä. Hameiden helmaa kohottivat poimutetut nailonalushameet. Asusteet olivat pieniä ja siroja. Kenkämuoti kulki kohti terävämpää kärkeä ja kapeampaa korkoa. Miesten puvuissa linjat pehmenivät hieman, ja ruskean värin suosio lisääntyi harmaan kustannuksella. Työssä ja kodin ulkopuolella käytettiin pukua, kesällä vaaleaa ja kevyttä, talvella tummaa ja lämmintä. Myös yhdistelmäpuvun suosio arkipukuna kasvoi. Vapaa-aikaan kuuluivat neuleet, työ- ja urheilupusakat sekä kesällä lyhythihaiset trikoopaidat, joita käytettiin ilman solmiota, mutta ehdottomasti vain lomalaitumilla. Arkikengät olivat tukevia ja paksupohjaisia. Asusteista tärkein oli hattu, joka yleensä oli huopaa.

1940

1940-luvun alkupuolella muodin yleisilme oli hieman kulmikas ja aikaisempaa kovempi. Siluetti oli hoikka, vyötärö kapea mutta hartialinja sen sijaan korostetun leveä. Väljyyttä polvipituiseen hameeseen toivat poimutukset, laskokset tai loiva kelloleikkaus. Muotia olivat niin puupohjaiset paperikangaskengät kuin tuohesta punottu käsilaukkukin. Myös selluloosaan pohjaavista tekokuiduista, sillasta ja säteristä, valmistettiin vaatteita, mutta huonolaatuisina ne saivat nopeasti korvikekankaan maineen. Tekstiili- ja jalkinepula helpottui vasta 1950-luvulla

1920

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välistä aikaa leimasivat erityisesti kaupungistuminen, jazz-musiikin nousu sekä 20- ja 30-luvun taitteessa alkanut suuri lama. Myös meikkaaminen, sekä lähes paradoksaalisesti alkoholin ja tupakan käyttö muuttuivat sosiaalisesti hyväksytyiksi. Vyötärö katosi naisten asuista  ja  leningeistä tuli hihattomia.  Paljetit, hapsut sekä höyhenet olivat myös juhlatyyliin kuuluvia koristuksia. Myös polkkatukka ja imukkeellinensavuke olivat muotia. Se oli suurkaupunkien, urbaanin kulttuurin ja elokuvan aikaa. Siihen liittyi myös elintason nousu, keskiluokkaistuminen ja autoistuminen. Miehillä oli kammatut ja öljytyt hiukset.  Miesten vaatteista muodissa olivat pohjepituiset golf-housut, neulotut villatakit ja ruudulliset irtotakit. Muotiuutuuksia olivat kävelykeppi, baskeri ja turkishattu.