Ankaran sota-ajan jälkeen tuntui sukupuolten perinteinen roolijako houkuttelevan tutulta ja turvalliselta. 1950-luvun muodin avainsana olikin naisellisuus. Pohjepituiset hameet olivat joko kynämäisen kapeita tai kellomaisen leveitä, vyötärö oli korostetun kapea, miehusta tyköistuva ja povea korostava. Tavoiteltu tiimalasisiluetti saavutettiin korsetilla ja topatuilla rintaliiveillä. Hameiden helmaa kohottivat poimutetut nailonalushameet. Asusteet olivat pieniä ja siroja. Kenkämuoti kulki kohti terävämpää kärkeä ja kapeampaa korkoa. Miesten puvuissa linjat pehmenivät hieman, ja ruskean värin suosio lisääntyi harmaan kustannuksella. Työssä ja kodin ulkopuolella käytettiin pukua, kesällä vaaleaa ja kevyttä, talvella tummaa ja lämmintä. Myös yhdistelmäpuvun suosio arkipukuna kasvoi. Vapaa-aikaan kuuluivat neuleet, työ- ja urheilupusakat sekä kesällä lyhythihaiset trikoopaidat, joita käytettiin ilman solmiota, mutta ehdottomasti vain lomalaitumilla. Arkikengät olivat tukevia ja paksupohjaisia. Asusteista tärkein oli hattu, joka yleensä oli huopaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti